Oltiin kolme yötä Venetsiassa heinäkuun alkupuolella. Reissussa oli mukana vaimoni ja 15-vuotias poikani. Tässä on pientä matkakertomusta näistä päivistä.
Lähdettiin matkaan Finnairin aamulennolla, joten oltiin yö Clarion Helsinki Airport hotellissa. Tällakin kertaa kyseinen hotelli toimi mainiosti. Finnairin lento sujui myös ongelmitta. Venetsia ei selvästikään ole mikään Finnairin ykköskohde, koska lensimme Embraer 190 konetyypillä, johon mahtuu vain 100 ihmistä.
Olin varannut ja maksanut ennakkoon (www.veneziaunica.it) venekyydin lentokentältä ja samalla myös Venetsian sisäiset venekyydit (Vaporetto) kolmeksi päiväksi. Lentokentän ja Venetsian väliä liikennöi Alilaguna ja Venetsian sisäistä liikennettä hoitaa ACTV, toki Alilagunan kyydissä voi matkustaa Venetsian sisälläkin tiettyjä välejä (veneet kulkee harvoin). Lentokentällä liput noudettiin kyseisten yhtiöiden infotiskeiltä (tuloaulassa vierekkäin).
Lentokentältä Lidon saarelle, jossa meidän majoitus oli, Alilagunan veneellä matka kestää noin tunnin verran. Meidän piti myös jonottaa veneeseen noin puoli tuntia, koska edellinen täyttyi hieman ennen meitä. Lidolle menee kesällä kolme venettä tunnissa. Veneestä näkee Venetsian laguunin eri puolia, joten suosittelen tätä tapaa mennä Venetsiaan. Pääsee lentokentältä Venetsian juna-aseman tienoille toki busilla, taksilla tai autolla. Jos taskuissa on rahaa vähän enemmän, niin taksiveneellä pääsee lähelle omaa kohdetta nopeasti. Hinta on tosin 4-6 kertaa kalliimpi kuin Alilagunan kyyti.
Majoituimme siis Lidon saarella, johon ihastuimme kaksi vuotta sitten, kun kävimme päivän retkellä Venetsiassa. Lido on pitkä, mutta kapea saari, jossa on Venetsian hiekkarannat ja jonkin verran hotelleja. Kaiken kaikkiaan Lidolla saa olla aika rauhassa turistimassoilta, koska päänähtävyydet sijaitsevat muilla saarilla. Toki aamupäivällä sinne virtaa paljon rannalle menijoitä.
Majoituimme Hotel Riegelissä (https://www.hotelrigel.it), joka on ihan siisti pikku hotelli pienen matkan päässä lauttarannasta. Ravintoloita ja baarea löytyy ihan lähettyviltä, kuten myös ruokakauppojakin. Rannalle on käveltävää noin kilometri. Hotellin paras puoli oli ehdottomasti aamiainen puutarhassa. Aamiainen ei ole maailman monipuolisin, mutta hotellin tasoon nähden ihan hyvä. Myös ilmastointi huoneessa toimi ihan kohtuullisesti.
Hääpäiväkuva
Ensimmäisenä päivänä pysyimme Lidolla ja kävimme tarkistamassa lähistön maisemat, jotka oli tosin jo edelliseltä reissulta tuttuja. Meillä oli vaimon kanssa 21. hääpäivä, joten päätimme juhlistaa sitä illallisen merkeissä. Päädyimme Alla Botte nimiseen ravintolaan lauttarannasta hiekkarannalle menevän "pääkadun varteen". Tilasimme vaimon kanssa tarjoilijan suosituksesta päivän tuoretta kalaa (taisi olla meriahventa), joka grillattiin meille kokonaisena. Oli kyllä herkullinen ateria, mutta niin oli hintakin, kun tilaisi tällaisen spesiaali aterian listan ulkopuolelta.
Ghettoon menevässä tunnelissa
Toinen päivä käynnistyi aamulenkillä pitkin Lidon keskellä kulkevan kanaalin rantaa. Matkalla näimme muun muassa Hotel Excelsiorin, joka on varmaan hienoin hotelli Lidolla. Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä Venetsian kierrokselle, johon ei oltu suunniteltu mitään erikoista aikataulua tai kohteita. Ajoimme vaporetolla Venetsian rautatieaseman tienoille, koska sillä suunnalle ei oltu vielä kuljettu. Rautatieaseman jälkeen kuljimme Venetsian juutalaisgheton läpi. Gheton historia alkaa jo vuodesta 1516, jolloin juutalaiset eristettiin omalle asuinalueelle, josta ei öisin saanut poistua. Gheton portit avattiin vuonna 1797, kun Napoleon valloitti kaupungin. Nykyisin gheton tunnisti lähinnä juutalaisasuihin pukeutuneista miehistä, turistikaupoista ja hyvin juutalaisista nimistä kaupoissa ja ravintoloissa. Ilmeisesti kohde on jonkin verran tulenarka, koska gheton pääaukiolla oli sotilaiden vartioasema.
Rialton silta
Gheton jälkeen kuljimme pitkin Venetsian kujia kohti Rialton siltaa, jossa piti ottaa tietenkin pakolliset turistikuvat. Rialton sillan jälkeen pyörähdimme kirkossa (Chiesa di San Salvador, rakentaminen aloitettu vuonna 1508), kun ovi oli auki ja pieni viilennys oli paikallaan. Ja onhan näissä vanhoissa katolisissa kirkoissa aika paljon nähtävää. Täältä suunnattiin kulku kohti San Marcon aukiota ja matkalla käväistiin nopeasti toisessa kirkossa (Chiesa di San Giuliano), jolla on historiaa aina 9. vuosisadalle asti. Tässä kirkossa oli mielettömän hienot kattomaalaukset (ja kuvauskielto).
Kun saavuimme San Marcolle, niin perinteinen turistiryysis alkoi olla aika käsin kosketeltavaa. Jonot esim. Basilica di San Marcoon oli suhteellisen pitkät (ei huvittanut niihin jäädä). San Marcon jälkeen suuntasimme pitkin rantaa kohti Giardini della Biennalea, joka on puistoalue, jossa on pysyvästi 30 eri maiden (myös Suomi) paviljonkia, joissa esitellään maiden arkkitehtuuria ja taidetta. Matkalla näkyi mahtavia huvijahteja eri puolilta maailmaa. Perillä Biennalessa totesimme, että liput alueella ovat liian kalliit suhteessa jaksamiseen ja lämpötilaan. Päädyimmekin syömään myöhäistä lounasta Via Giuseppi Garibaldi kadun varrella olevaan Nevodi-ravintolaan, jota voin kyllä suositella. Oli ainakin herkullinen merellinen pasta. Täältä suuntasimme jo Lidolle, koska oli MM-futispeli tuloillaan. Iltapeli katseltiin Lidolla baarissa, josta sai mukavasti iltapalaa ja juomaa sekä ison TV-ruudun.
Seuraavana päivänä päätimme lähteä käymään Muranossa, joka on kuuluisa lasista, jota siellä on tehty vuodesta 1291 asti. Lähdimme matkaan Vaporetolla, joka meni suhteellisen suoraa reittiä Muranoon Lidolta. Muranossa on sitten lasin valmistajaa ja lasikauppaa vieri vieressä. Pienen kävelyn jälkeen menimme Muranon lasimuseoon, joka oli kyllä mielenkiintoinen paikka. Ja ilmastoitu tila ei ollut pahitteeksi, koska oli taas suhteellisen kuuma päivä. Museon jälkeen kävelimme Muranon eri saarien läpi käyden aika monessa lasikaupassa, mutta ostokset jäi tekemättä. Toisella puolella Muranoa päädyimme toiselle Vaporetto pysäkille, jossa oli aika massiivinen jono, koska suurin osa ihmisistä oli jo poistumassa sieltä. Päädyimme lähtemään ensimmäiseen mahdolliseen veneeseen (pääsimme jonon ohi), joka veikin meidät ihan sopivalle pysäkille, jossa vaihdoimme muutaman minuutin odottelun jälkeen Lidolle menevään veneeseen. Vaporettoja menee ydin Venetsiassa niin usein, että reittejä ei tarvitse liikaa suunnitella. Google mapsista näkee hyvin minne miltäkin pysäkiltä pääsee.
Lepohetken jälkeen käytiin uimassa Lidolla ja illalla käytiin syömässä Ai Do Matti-ravintolassa pizzaa. Illalla ihailtiin vielä auringon laskua Lidon rannalta.
Auringonlasku Lidolta
Kolmantena aamuna olikin aika pakata laukut ja suunnata kohti lentokenttää veneellä. Lentokentältä otimme kyydin Goldcarin vuokraamolle, josta vuokrasimme auton loppulomaa varten. Ajoimme sieltä Modenaan Enzo Ferrari-museolle, jossa oli esillä paljon Ferrarin historiaa ja niitä kauniita autoja. Ferrari-museolta nokka käännettiin kohti pohjoista ja Riva del Gardaa, jossa vietimme seuraavat 8 päivää.
Yksi näyttelyn Ferrareista
